Mä oksalla ylimmällä

Terveisiä kauniilta kesäiseltä Kangasalta, tarkemmin sanottuna Vehoniemenharjulta. Olen kävellyt tänne kotoani Tampereelta noin 14 kilometriä. Isäni pitkäaikaiseen suostutteluun taipuneena olen viimein ottanut käyttöön hänen suosittelemansa menetelmän. Hän on tätä menetelmää käyttäen kävellyt ensin Tampereelta Tornioon, sitten Ruotsin läpi Tukholmaan ja Göteborgiin, siltaa pitkin Eurooppaan, (kaikki tiet vievät) Roomaan, (nähdä) Napoliin (ja.... ei kuollut kuitenkaan), tapasi sisareni pyöräretkellä Ateenassa ja jatkoi Jerusalemiin. Sitten hän jatkoi Afrikkaan, tavoitteena Hyväntoivonniemi. Terkkuja vaan isälle Sudaniin.

Homman salaisuus on se, että käymme tätä kävelyreissua tässä kotikulmilla, ynnäämme vain kävelemämme matkat yhteen ja katsomme, kuinka pitkälle yhteensä olisimme päässeet. Isän reissu on kestänyt jo monta vuotta. Minä aloitin kaksi viikkoa sitten. Olen rapakunnossa, joten tavoitteeni on edetä noin 10 kilometriä viikossa.

Mietin, mihin suuntaan lähtisin. Etelässä ja lännessä tulee nopeasti meri vastaan, isä tuonne Tornion lenkille on jo kerinnyt, mutta ajattelin, että jos ei olisi sotaa, niin voisin lähteä Venäjälle. Miltä kuulostaisi kävelyreissu Viipurin, Pietarin ja Moskovan kautta Vladivostokiin? Voisin katsoa, ehdinkö elävänä perille vai näännynkö jonnekin Siperian taigalle.

Mutta tuo sota. En juuri tunne tällä hetkellä sympatioita tuota naapurivaltiotamme kohtaan, mutta jos sota loppuu ennen kuin ehdin Vaalimaan raja-asemalle, niin voisin tätä reittiä lähteä. Muussa tapauksessa lähden rajaa pohjoiseen ja katson Suomen puolella, mitä kaikkea tulee vastaan.

Tässä blogissa aion raportoida matkan varrella vastaan tulevia asioita. Lähinnähän ne tulevat tutuiksi googlen avustuksella, mutta sallittakoon hieman myös mielikuvitusta.

Kelit näyttävät mitä hienoimmilta, ei muuta kuin tossua toisen eteen!

https://automuseo.com/

https://www.kangasala.fi/